Mikä mättää?

Viimeiset kaksi viikkoa ovat tarjonneet yllättäviä kokemuksia! Kysymys on kouluruuasta. Olen työstänyt makuaistiani, opetellut pitämään yhdestä sun toisesta raaka-aineesta sekä pakottanut itseni hyväksymään mitä erilaisimpia tekstuureja. Nyt on tunnustettava, että muutamana päivävä on koulu tarjonnut polttoaineeksi syömäkelvotonta tavaraa! Voi sitä häpeän määrä, kun huomasin ruokalan täyttyvän kymmenistä ulkopuolisista vieraista, joiden tulisi kumota samaa tavaraa tavanomaista reittiä jälleenkäsiteltäväksi. En usko, että jälleenkäsittelylaitos häiriintyy prosessista, mutta itselläni muurautuivat huulet jo parin suupalan jälkeen. Edes desi tabascoa ei estänyt vahtimestareiden töitä pitäessään ei toivotut vieraat ulkosalla. Kysymys kuuluukin: miten tavallinen perusraaka-aine (esim. peruna) voidaan tuhota noinkin perusteellisesti? Miten jauhosta saadaan kumia? Mihin katoaa se kaikki maku, joka on ravinnossa vielä pataan heitettäessä? Ja missä on se ammattiylpeys, joka henkilön saa valmistamaan toisille aterian? Uskomatonta! Ainut makuelämyt on ollut tuoreleipä, jota tarjotaan keinotekoisen, lisäaineissa uivan ja mauttoman levitteen kera. Vielä tuomitakseni leivänkin, kerron löytäneeni pienen kiven leivästäni, josta suun oikeanpuoleiset takahampaani kiittävät vieläkin.