Mikä mättää?

Viimeiset kaksi viikkoa ovat tarjonneet yllättäviä kokemuksia! Kysymys on kouluruuasta. Olen työstänyt makuaistiani, opetellut pitämään yhdestä sun toisesta raaka-aineesta sekä pakottanut itseni hyväksymään mitä erilaisimpia tekstuureja. Nyt on tunnustettava, että muutamana päivävä on koulu tarjonnut polttoaineeksi syömäkelvotonta tavaraa! Voi sitä häpeän määrä, kun huomasin ruokalan täyttyvän kymmenistä ulkopuolisista vieraista, joiden tulisi kumota samaa tavaraa tavanomaista reittiä jälleenkäsiteltäväksi. En usko, että jälleenkäsittelylaitos häiriintyy prosessista, mutta itselläni muurautuivat huulet jo parin suupalan jälkeen. Edes desi tabascoa ei estänyt vahtimestareiden töitä pitäessään ei toivotut vieraat ulkosalla. Kysymys kuuluukin: miten tavallinen perusraaka-aine (esim. peruna) voidaan tuhota noinkin perusteellisesti? Miten jauhosta saadaan kumia? Mihin katoaa se kaikki maku, joka on ravinnossa vielä pataan heitettäessä? Ja missä on se ammattiylpeys, joka henkilön saa valmistamaan toisille aterian? Uskomatonta! Ainut makuelämyt on ollut tuoreleipä, jota tarjotaan keinotekoisen, lisäaineissa uivan ja mauttoman levitteen kera. Vielä tuomitakseni leivänkin, kerron löytäneeni pienen kiven leivästäni, josta suun oikeanpuoleiset takahampaani kiittävät vieläkin.

Melkein unohdettu missio

Valitettavasti kaikkien todellisten ja fiktiivisten kiireiden takia on blogini päivitys jäänyt huomiotta. Sitä on nähty useampia ravintoloita, tehty erilaisia ja erikoisia herkkuja, maisteltu oluita ja viinejä sekä keskitytty kaikenlaisiin muihin aktiviteetteihin.

Pahoitteluni.

Joka tapauksessa on pakko mainita Tallinnan vanhassa kaupungissa toimiva ravintola nimeltä Rae, jossa vierailin 20. lokakuuta. Upeaa ruokaa loisteliaalla hinta-laatu-suhteella! Naudan sisäfilettä on tarjolla 17,90 euron hintaan + 2,90 lisukkeet. Annoksien esillepano on kaunista, mutta tärkeimpänä seikkana vaikuttaa silti olevan kylläinen ja tyytyväinen asiakas.

Ravintola ei pyöri ainoastaan pihvien varassa vaan tarjoalla on myös todella ruokaisia salaatteja, keittoja, pastaa sekä muita lihaherkkuja. Hyvää ruokaa ja viinejä arvostava ruokailija tulee yllättymään positiivisesti laskun saatuan summan pienuuden suhteen. Voi siis vielä hyvin mielin täyttää vatsalaukkua ylimääräisellä juotavalla, joko samassa ravintolassa tai jatkaa eteen kohti vanhan kaupungin muita kuppiloita.  

Suosittelen paikkaa jokaiselle, joka jättää pihvin Suomessa tilaamatta sen korkean hinnan takia.

Mitä tehdä, kun ei ole tekemistä?

Pienen aivoriihen ja löhöilyn päätti pieni harppaus lihatiskille. Ei ole olemassa tai en ainakaan vielä ole törmännyt tilanteeseen, johon naudan sisäfileestä tehty pippuripihvi maittavan kastikkeen kerä ei olisi sopinut. Pientä arjen luksusta.

Suosittelen kokeilemaan - ulkovaatteet niskaan, kaupan lihatiskille (siis hyvään kauppaan, jossa on hyvä lihatiski, jos on kauempana niin matka on vaivan arvoinen), valitse itsellesi mieluisa liha, suunnittele tämän jälkeen koko ateria lisukkeineen ja suuntaa vielä Alkoon, josta valitse vaikka henkilökunnan avustuksella ateriaan sopiva hyvä arkiviini! Jos kaikki menee nappiin selviät reissusta reilulla parilla kympillä - lähes siis ilmaista luksusta.

Omalla kohdallani olin suunnitellut konjakki-kerma-pippuri-kastikkeen, mutta valitettavasti konjakit oli juotu, joten hetken mielijohteesta valmistin lihanesteeseen sinappi-pippuri-kerma-kastikkeen. Lisukkeeksi paistoin paprikoita valkosipuli-oliiviöljyssä.

Jälleen kerran makunystyrät ovat tyytyväiset ja ilta on pelastettu.

Ensimmäisen blogi-päivän jälkeen...

Pientä hakemista ja seikkailu täysin ventovieraassa yhteisössä ja maailmassa. Tuli kyllä luettua muiden ryhmäläisten blogeja vielä myöhäänkin iltasella - yksi lisäys sekä pohdintaa; mitä tästä nyt seuraa? Periaatteeni huuhdottiin eilen vessanpöntöstä alas, mitä tulee bloggaamiseen, ja tästä nyt sitten hyvän arvosanan toivossa jatketaa kirjoittamista... Ei se mitään. Pitäydytään aiheessa ja jaetaan kokemuksia - ainakin kurssille osallistuneiden kanssa!

Balanssi

Pahoittelen kriittistä kielenkäyttöäni, mutta juuri ruokailleena sanat ovat juuri kielen päässä. Eilinen ilta meni pienissä viskin höyryissä, joten luonnollinen kausaalireaktio tähän on proteiinipitoinen ja suolainen lounas. Tuttu ja hyväksi osoittautunut King Kebab tässä kulman takana, jätti tällä kertaa hieman tahmaisen jälkimaun. Kebab oli juuri sopivan suolaista, leipäpalat tuoreita ja lämpimiä, kastikeet (tomaatti ja jogurtti) olivat vuorostaan tärkeä osa iloista kokonaisuutta. Kysymys kuuluukin: "Mikä siis meni pieleen?". Itse, suurena ruuan ystävä ja voisin sanoa myös kelvollisena kokkina, haen jokaisella haarukallisella, lusikallisella sekä suupalalla ruuasta annoksen eri makujen harmoniaa ja symbioosia. Makujen tasapaino - makeus, suolasuus, hapokkuus, kirpeys, lämmin, kylmä, - niiden on muodostettava kokonaisvaltainen tasapaino. Tämä jäi siis harmittamaan. Tässä ateriassa (Iskender kebab) salaatin minimaalinen koko, pitäen sisällään vain salaattia, tomaatin lohkon, chilin sekä pari siivua sipulia, jätti katkeruutta hampaan koloon. Se pieni raikkaus, jolla olen tottunut lopettamaan suolapommin, vaati mielestäni sen pienen freessin tunteen suuhun, jota ei tarvitse huuhdella juomalla pois. Olen todellakin nyt pienen raikkauden tarpeessa.

Viiden tähden jälkiruoka!

Tältä näytti uuden vuoden jälkiruokapöytä viiden tähden hotellissa. Tarjolla oli, kuten kuvasta näkyy, mm. suklaa fondue-putous ja kun kerran Aasiassa olin, ei liene kenellekään yllätys, että tarjolla oli todellinen kirjo hedelmiä, mutta italialaisen kokin kuuluminen myös keittiön henkilökuntaan piti huolen, ettei heidän herkkujaan (kakkuja, leivonnaisia tai juustoja) jäänyt kukaan kaipaamaan. Jos muistan oikein oli uuden vuoden aaton illallisella tarjolla makeaa kolmesta eri pöydästä ja kuvamateriaalin/todisteaineiston hankkiminen jäi todellakin sivuseikaksi. Minkäs nälkäinen ruuan ystävän makuhermoilleen voi?

Ruuan hekumointi

Nautin lauantaina aivan suunnattoman upean illallisen Kalevankadun K17 -ravintolassa, jonka jälkeen tuli mieleeni hehkuttaa ruuan herkullisuutta ja onnistunutta iltaa julkisesti.

Kas vain! Intensiiviviikon ensimmäisenä tehtävä on blogin avaaminen (jonka ylläpitämistä siis luonnollisesti paheksun), joten viikonlopun tuottaman koomaisuuden ja väsymyksen takia ajatukseni ovat pyörineet ainoastaan ruuan ympärillä, eli... Ilmiselvä aihe blogiini on kirjoittaa tästä hienosta ja nautinnollisesta tavasta, jota jokainen meistä harrastaa useammin kuin kerran päivässä.